(( Tänne siis Paprikaa seuraksi odottelisin. ^^ ))

Arane astui sisään kahvilan ovesta ja sai vastaansa heti ihanan miedon kahvin ja leivosten tuoksun. Sisustus oli kaunis ja kodikas. Kaikenkaikkiaan ihana paikka, Ara oli ainakin ihastunut ensisilmäyksellä.

Tyttö etsi vapaan pikkupöydän seinän vierustalta ja istahti siihen huokaisten syvään. Se oli sellainen pieni helpotuksen huokaus, koulupäivä oli ohitse ja nyt olisi aikaa laiskotella. Tai Ara nyt oli päättänyt että se oli ohitse. Oikeastaan jäljellä olisi vielä ollut matematiikan tunti, mutta neiti oli lähtenyt livohkaan ennen tunnin alkua. Kyseinen aine ei jaksanut juuri nyt kiinnostaa pätkääkään.

Kahvilassa ei ollut vielä tähän aikaan kovinkaan paljon väkeä. Muutama aiemmin tunnilta päässyt oppilasryhmä kökötteli pöydissä kerraten porukalla läksyjä tai juhlien hyviä koenumeroita.

Ara kipaisi nopeasti valitsemassa itselleen pienen leivoksen välipalaksi kahvin kera. Tyttösen vatsa kurni jo melkoisen äänekkäästi. Maksun tyttönen sai suoritettua viimeisimmillä äitinsä lähettämillä rahoilla pienestä nahkapussista, joka roikkui Ara-neidin ranteessa. Sitä voisi murehtia myöhemmin mistä lisää rahaa saisi.

Neitinen matkasi takaisin pöytäänsä ja alkoi sorkkia leivostaan edelleen ympäristöään ihastellen.

Marilee oli päättänyt skipata viimeisen tunnin ja lähteä kaupungille shoppailemaan. Muutaman tunnin päästä Marilee ei ollut löytänyt mitään muuta kuin mustan normaalin topin ja hopeisen sydän kaulaketjun.
Tyttö tarkisti kukkaronsa ja päätti että nyt oli kahvin paikka. Lähin kuppila näkyi toisella puolella katua ja Marilee suuntasi siis askeleensa sinne.
Päästyään sisälle Marilee huomasi pari muutakin tuttua tyyppiä koulusta. Matematiikka ei tainnut olla kovin suosittu aine. Ainakin Marileeta se kiinnosti kuin kilo paskaa.

Tyttö tilasi itselleen kahvin mustana ja herkullisen näköisen suklaaleivoksen, jonka kuorrutuksessa oli valkoisia nonparelleja.
Marilee katseli ympärilleen silläaikaa, kun nuorimies kassan takana hääräsi neitosen tilauksen kimpussa. Marileen silmiin osui tyttö, jonka hän tunnisti olevan samalta matematiikan kurssilta, ja koska muita vapaita pöytiä ei oikeastaan ollut, Marilee soisi toiselle kunnian saada olla tämän seurassa.

Saatuaan tilauksensa Marilee asteli tytön pöydän luo ja istui tätä vastapäätä, vaivautumatta kysymään jos tyttö sattuisi odottamaan jotakuta.
"Hei." Marilee sanoi ja hymyili hetken.
"Ilmeisesti sinäkään et voi sietää matematiikkaa." tyttö lisäsi perään ja naurahti.

//anteeksi kun kesti niin kauan T-T *häpeää*//

Arane yllättyi tunnistaessaan seuraavan kahvilaan saapuvan tytön. Eikös tuo ollut samallla kurssilla Aran kanssa? Äidinkielessä.. Vai matikassako? Neiti seurasi toista katseellaan, mutta menetti mielenkiintonsa toisen alkaessa tilauksensa. Toinen ei ollut näyttänyt huomanneen Aranea lainkaan, joten tämä ei jaksanut kiinnittää toisen huomiota itseensä.

Hetken kuluttua tuntematon neiti kuitenkin löysi kuin löysikin tiensä Aran kanssa samaan pöytään. Toisen kysymättä pöytään istuminen sai Aranen nostamaan hiukan toista kulmaansa, mutta samalla myös hymähtämään pienesti. Tämä neiti taisi olla niitä pomottelevia tyyppejä tai jotain. Voisi hyvinkin olla matematiikan kurssilta ja tällä hetkellä lintsailemassa tunnilta.

Tähän arvailuunsa Ara saikin nopeasti vastauksen. "Ei jaksa vain mokoma tällä hetkellä kiinnostaa", neiti vastasi hymähtäen ja edelleen nyt jo puoliksi syötyä leivostaan sorkkien.

"Olen Arane. Pelkkä Ara riittää", tyttö päätti töksäyttää esittelynsä tähän väliin. Ei kuitenkaan jaksanut nostaa kättään hoitaakseen niitä tavallisia kättelyseremonioita esittelyjen yhteydessä. Jos toinen oli aloittanut sillä ei niin hienostuneella linjalla, niin tuskin tuota haittasi jos Arane sillä jatkaisi.

(( Ei tuo mitään, itsellänikin varmaan vastailussa kestää näin joulun alla. ^^'' ))