(( Pahoittelut mielikuvituksettomasta otsikosta sekä ehkä hivenen kököstä alusta. Mulmelia tänne kuitenkin olisi tarkoitus pelikaveriksi saada. ^^ ))

Hiljaiset askelet etenivät pitkin puiston lumen peittämää hiekkatietä Aranen kulkiessa pää kumarassa kohti metäsn laitaa. Lintujen laulu ja auringon ujo pilvien takaa kurkistelu saivat pienen hymynkareen leikkimään tyttösen huulille. Ilmakin oli ihanan kirpeää, pakkasta taisi olla jo muutama aste. Maata peitti ohut lumikerros, jonka oli paikoittain rikkonut ihmisten askelkuviot ja jopa lumienkelit. Toisin sanoen täydellinen aika ja paikka pienelle kävelylle.

Aran kulku pysähtyi tytön saapuessa metäsn laitaan. Puiden lumiset oksat näyttivat kauniilta alhaalta päin kummasteltuna ja näky sai kirvoitettua pienen naurun Aran huulilta. Olikohan metsään meneminen koulun säännöissä kiellettyä..? No oli miten oli, lumiset puut olivat liian suuri houkutus Aralle ja niin neiti lähti reippaasti jatkamaan hyppelehtivää askellustaan polkua pitkin peremmälle metsään.

Vaikka Arane olikin hivenen huoleton tyttö, niin kovin suurta itsemurhaviettiä hän ei omistanut. Niinpä neiti ei jatkanut matkaansa kovinkaan pitkälle, vaan istahti muutaman minuutin käevlymatkan jälkeen kaatuneelle puunrungolle ihastelemaan maisemia. Ettei vain eksyisi. Koulu tosin oli jo sen päivän osalta ohitse, joten tässä olisi ollut vielä monen monta tuntia aikaa löytää tiensä pois.

Arane jäi kuitenkin siihen puunrungolle istuskelemaan ja tuijottelemaan ylös päästäen aina välillä pieniä hymähdyksiä huuliltaan. Lumi oli kaunista.

// Eihän tuossa aloituksessa mitään vikaa ollut //

Jason kulki puiden lomassa koulua kohti. Tuntui hyvältä kulkea ulkona ja saada raitista ilmaa kauhean pitkältä tuntuneen koulupäivän jälkeen. Jason yritti kyllä pitää huolta numeroistaan ja panostaa kouluun muutenkin, mutta eihän se silti tarkoittanut, että tunneilla olisi jaksanut istua. Tänäänkin oli monta asiaa mennyt ohi korvien kun Jason oli nuokkunut kirjan ääressä. No, kyllä hän ne asiat saisi kirjasta selville. Joten eipä tässä tarvinnut panikoida.

Kulkiessaan Jason kohotti Coca-Cola-pullon huulilleen ja joi siitä pienen kulauksen. Sitä olisi oikeastaan pitänyt säästellä, pullot kun hupenivat kovaa vauhtia eikä Jasonilla olisi juuri nyt ollut varaa santsata niitä lisää. Hän oli juuri käyttänyt reilun puolen palkastaan, joka ei edes ollut mitenkään iso, ja seuraava tulisi vasta parin viikon päästä…

Rahahuolet eivät jaksaneet Jasonia kauaa painaa, kyllä asiat aina jotenkin järjestyisivät. Poika hyräili itsekseen jatkaessaan matkaansa lumisen metsän halki. Hän ei varsinaisesti ollut mikään talvi-ihminen, mutta tällaisina päivinä talvi oli oikein mukava. Ei ollut liian kylmää, mutta oli kuitenkin lunta aivan tarpeeksi. Maisemat olivat kauniita. Jason mietti haikeana millaista olisi jakaa se kauneus jonkun kanssa. Kävellä käsikkäin ja nauttia..

Jason heräsi haaveistaan tajutessaan jonkun istuvan läheisen puunrungon päällä. Hän kallisti päätään uteliaana katsellessaan pientä hahmoa ja käveli sitten lähemmäs.
”Eikö siinä istuessa tule kylmä?”

Aranen puiden ihastelu keskeytyi hänen kuullessaan askelia. Tyttösen pää nousi uteliaana kyttäilemään syvemmältä metsästä putkahtanutta nuorta miehenalkua. Seuraa.

Toisen kysymys sai Aran naurahtamaan pienesti. Toki tässä tuli kylmä kun ei neiti ollut jaksanut mitään sukkahousuja ja pitkähihaista tyllimekkoa lämpimämpää päälle laittaa. "Vähän. Mutta kyllä minä pärjään", neiti vastasi hymyillen ja ponnahti seisomaan.

Liioitellun hienoeleisesti Arane niiasi pojan edessä esitellen itsensä: "Olen Ara, hauska tutustua." Perään hän väläytti vielä pirteän hymyn tutkien toista päästä varpaisiin. Tämä herrahan voisi olla lähes samaa ikäluokkaa Aranen kanssa. Ja varsin komea näky, täytyi sanoa, vaikkei Ara poikia sillä silmällä katsellutkaan.

Jason katseli Aranea. Hauskan näköinen tyttö, tai ainakin erikoisen näköinen. Eipä Jason paljon tytöistä perustanut, mutta Aran tyyli hymyilytti häntä. Miksipä sitä tosin aina tarvitsisikaan pukeutua samalla tavalla kuin muut ihmiset? Vaatteensa sai jokainen valita vapaasti sen mukaan, mistä piti. Ja totta puhuen Araa katsoessaan Jasonin oli vaikeaa kuvitella tämän päälle farkkuja. Sitä Jason kyllä ihmetteli, miten tyttö tarkeni tuossa mekossa. Hänellä itsellään oli musta, ohuehko toppatakki ja silti häntä hieman paleli. Jason tosin paleli aika helposti.

Poika virnisti iloisesti Aralle ja vastasi tämän niiaukseen pienellä kumarruksella.
”Hauska tutustua, Ara, mä olen Jason”
poika esittäytyi. Tyttö tuntui ihmeellisen pieneltä, tämä kun taisi olla Jasoniakin ties miten paljon lyhyempi, vaikka Jason oli pojaksi tosi lyhyt. Hänellä ei ollut pituutta kuin vaivaiset 170cm, eikä hän enää kasvaisi, vaikka kovasti olisi halunnutkin. Tosin tuskin Arakaan tuosta paljon venähtäisi, tyttö taisi olla osapuilleen saman ikäinen hänen kanssaan. Mutta tämä nyt olikin tyttö…

”Opiskeletko säkin tuolla?”
Jason kysyi ja nyökkäsi päällään koulua kohti. Hän ei muistanut nähneensä Araa koulussa, mutta se nyt ei ollut yllätys, pojalla kun sattui olemaan jokseenkin surkea kasvomuisti. Hän muisti hyvin vain koulun söpöimmät pojat, opettajat ja omat ystävänsä.

Ara laittoi heti merkille yltävänsä toista hädin tuskin harteille saakka. Onneksi neitonen oli kuitenkin jo tottunut olemaan se lyhyempi osapuoli ja tässä tapauksessa kokoero taisi olla jopa pienempi kuin tavallisesti.

"Niin taidan tehdä", neiti vastasi hymähtäen. Ara ei sen kummemmin kyttäillyt koulun käytävillä vastaantulevia oppilaita (vaikka he joskus neitiä melko pitkään katselivatkin), joten tyttönen ei jaksanut edes yrittää muistella oliko sattumoisin törmännyt Jasoniin aiemminkin ohimennen.

"Mahdatko muuten pitää enemmän tytöistä vai pojista?" Ara kysäisi kovinkin suorasukaisesti. Hän oli huomannut, että tässä koulussa melko moni piti enemmän saman sukupuolen edustajasta siinä mielessä ajatellen. Ja tyttö tahtoi heti alkuun varmistaa, ettei Jason alkaisi vain kyttäillä Araa juuri "sillä silmällä".

Jason katseli lumista maisemaa ja haroi tummia hiuksiaan vapaalla kädellään. Liike jäi kesken kun hän kuuli Aran kysymyksen. Poika käänsi uudestaan katseensa tyttöön. Miksi tämä sitä kysyi? Jason mietti oliko mahdollisesti käyttäytynyt jotenkin vihjailevasti huomaamattaan. Flirttailu tuli nykyään luonnostaan pojan puheisiin, mutta ei kyllä tytöille puhuessa.
”Kyllä mä enemmän pojista pidän. Tai sen enemmän joi jättää pois, tytöt eivät jaksa kiinnostaa ollenkaan.”
Jason vastasi suoraan kysymykseen suoralla vastauksella.

Jason kohotti jälleen Coca-Cola pullon huulilleen saadakseen hetken aikaa omien ajatustensa kanssa. Tuskin tyttö oli kysymyksellään mitään erikoisempaa tarkoittanut, kai tämä oli halunnut vain tarkistaa edustiko Jasonkin sitä enemmistöä, joka tässä koulussa tykkäsi samasta sukupuolesta. Ajatus sai pojan naurahtamaan hiljaa. Ei se ollut ihmekään kun hänen vanhempansa eivät edes yrittäneet ottaa häneen yhteyttä. Tämä koulu oli kaikkea, mitä Jasonin vanhemmat eivät olisi pojalleen halunneet. Ja siksi se juuri sopikin Jasonille loistavasti.

”Kummista sä itse pidät? Tytöistä vai pojista?”
Jason kysyi ja katsoi uudestaan Araa.

"Hienoa", Ara päästi suustaan kuultuaan toisen vastauksen. Eipä ainakaan tarvinnut siitä nyt sitten murehtia. Tai ei Arane siitä ollut tainnut alunperinkään erityisempää murhetta kantaa, mutta olipa asia nyt joka tapauksessa selvitetty.

"Tyttöihin päin", neiti ilmoitti pirteästi ja käännähti katsomaan puiden lomasta pilkottavaa koulua. Ei koulusta paljon näkynyt varsinkaan nyt kun lumisade oli alkanut tihentyä, mutta siellä se silti kökötti. Ei ollut kadonnut mihinkään, vaikka Ara olisi ehkä salaa niin toivonutkin.

"Huvittaisiko sinua siirtyä sisätiloihin?" Arane heitti ilmoille ehdotuksen tapaisen. "Pakkanen alkaa tuntua jo näin vähän vaatekerran alla", neiti myönsi vielä perään hieroen hartioitaan niitä lämmittääkseen. Ara ei ollut meinannut huomatakaan kylmyyttä, mutta nyt kun asiaa alkoi ajattelemaan, niin jaloissakin alkoi jo tuntua pientä kylmyyden aiheuttamaa kankeutta.

(( Seuraavan vastauksen kanssa saattaa mennä hetki kiitos koeviikon ja kisaviikonlopulta jääneiden univelkojen. Yritän saada kummatkin nyt pois tieltä, niin pelinkin pitäisi alkaa luistaa sujuvammin. ^^ ))